Viimeiset kuukaudet on ollut jännän jännättömiä. Lukeminen on jäänyt aika hataralle pohjalle muiden kilpailevien ajanvietetapojen takia (fanfictio mainittakoon yhtenä).

Huomasin jälleen tänään, että luen yht'aikaa suunnilleen puolen tusinaa kirjaa. En ole päässyt siitä tavasta eroon millään. Olin ilmeisesti kirjoittanut keväämmällä jotain ajatuksia silloin lukemistani kirjoista. Julkaisempa ne nyt.

"Rikoksen ja rangaistuksen sain luettua. Mikä kirja! Loppu erityisesti jäi mieleen kiertelemään, kun en voinut olla pohtimatta Raskolnikovin ja Sonjan suhdetta. Erityisesti Sonjan motiiveja. Dostojevski ei pahemmin antanut ymmärtää, oliko heidän välillään mitään romanttista meneillään. Kuvitelma romanssista on voinut hyvinkin vain muodostua lukijan aivoissa. Oliko kaiken takana kuitenkin vain kristillinen rakkaus? Sonja vaikutti hartaalta kristityltä. Oliko lopun tapahtumat vain esimerkki miten kristillinen rakkaus toimisi? Silti näin tavalliselta tallaajalta tuntuisi oudolta, jos joku tekisi kuten Sonja kirjan lopussa. Kaiken sen ilman romanttisen rakkauden motiivia.

Kahlasin läpi myös J.M. Untinen-Auel'in Luolakarhun klaanin. Teos ei pahemmin säväyttänyt. Pikemminkin ärsyynnyin päähenkilöön. Sarjassa on monta osaa, joita tuskin lähden lukemaan. Jotenkin aavistelen sarjan päättyvän onnellisesti. Onnelliset loput ovat alkaneet ärsyttää. Elämää kyynisyyden lasien läpi, jey!

Hanna Haurun Utopia eli erään kylän tarina oli lyhyt. Todella lyhyt ja sitäkin hurmaavampi kirja. Valitsin kirjan ihan otsikon takia. En voi vastustaa kirjoja utopia-sanan komeillessa kannessa. Äitini luki myös sen ja osasi paljon paremmin luonnehtia sitä. Hän piti kirjaa "pakinamaisena". Äitini rakastaa vanhojen pakinoiden lukemista. Jos ei jaksa lukea kovin paksuja kirjoja, suositten tätä suuresti.

Sitten Nälkäpeli by Suzanne Collins. Idea hyvä, rakastan karmivia tulevaisuuden kuvitelmia yli kaiken. Odotin väkivaltakohtausten olevan raaempia ja enemmän kuvailua sisältäviä. Pahuuden jälkeen kaikki lukemani väkivaltakuvaukset ovat tuntuneet jotenkin laimeilta. Luin kirjan koeviikolla. Sitä oli vain yksinkertaisesti pakko lukea. Vaikuttiko sitten siihen toisena lukivaihtoehtona olleet oppikirjat? Jääköön se mysteeriksi.

Helena Wariksen Sudenlapset sain loppuun eilen. En olisi halunnut sen loppuvan niin pian! Kirjasta voi sanoa kuin WAU. Waris osaa luoda kirjoissaan taianomaisen maailman. Lopun tapahtumat eivät järkyttäneet. Sen verran on tullut luettua fanfictiota."

Tässä jaksossa alkoi äikkä 5-kurssi ja siinä pitää lukea vanha sekä moderni klassikko. Valitsin Molièren Saituri :n sekä Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Bulgakov on ollut jo monta kuukautta suunnitelmissa lukea uudestaan. Se on vain niin mahtava! Oli jo silloin puolitoista vuotta sitten.

Mutta, pitemmittä puheitta, taidan lähteä tästä kirjoittamaan jotain. Ja muuten, hyvää itsenäisyyspäivää!