Viikolla tuli lueskeltua vain muutamaa opusta. Olisikin intoa lukea loppuun viime kesänä aloitetut,mutta muut kirjat ne vain houkuttelevat läsnäolollaan.

Äidinkielen tehtävästä oli todellakin hyötyä,sillä sain luettua Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Ajattelin lukea muitakin Mukan teoksia,kunhan saan luetuksi vielä Tabu:n. Kirjat eivät peittele seksuaalisuus-teemaa ylimääräisillä juonikuvioilla. Kyllä romanttista hömppää on tullut luetuksi,mutta ei Mukkaa voisi sanoa sellaisen kirjoittajaksi. Vaikka Tabu:n alussa olenkin, voin sanoa varmasti tekeväni siitä äikän kirja-arvostelun. Se on iskenyt minuun paremmin kuin Maa on syntinen laulu.

Kotona aloitin vaihteeksi pari kirjaa lisää. Tänään huvikseni kaivoin äitin kirjahyllystä Sinuhe egyptiläisen. Voisin lukea sitä koko ajan, ellei se olisi niin jättimäinen opus. Siinä niteessä on mukana kuviakin. Minua innosti nuorempana Egypti ja sen historia ja halusin ehdottomasti egyptologiksi. Niteen kuvat ovat upeita. Yritin muutama vuosi sitten lukea Sinuhea, mutta jäin Neferneferneferiin. Nyt aloitettuani uudestaan Sinuhen maailma on syvempi kuin aikaisemmin ja välillä vertailen sitä nykymaailmaan ja sen menoon. Jonkin asteinen kypsyminen vaikutti kait asiaan.

Lisäksi sain viimein yhden joululahjakirjoistani. Eikä mennyt kuin kaksi kuukautta... Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Ihmiset siteeraavat paljon Wildea ja huomasin sen aamulla kun katsoin telkkaria. Miksi niitä nyt kutsutaan, sutkautuksiksi? Ne ovat sopivan piikikkäitä eivätkä vanhene maailman aikoihin. No, asiaan kuitenkin. Olen ehtinyt lukea muutaman saduista ja pidän niistä. Ne ovat todellakin kaiken ikäisille suunnattuja, mutta aikuinen saa mielestäni niistä enemmän irti kuin lapsi. Vähän kuin Muumit ja heidän elämänfilosofiansa. Muistan, miten eskarissa teimme näytelmän Onnellisesta prinssistä. En käsittänyt tarinaa oikein vielä kunnolla. Eikä lapsille kerrottu sitä todellakaan, että pääskynen oli miespuolinen.