Lasken tässä päiviä hiihtolomaan. Enää on jäljellä muutama viikko uurastusta ja sitten voin vetää hieman lonkkaa kaikesta. Mutta jaaritteluistani itse asiaan.

Kuluneella viikolla sain luetuksi Tabun, mutta siihen päättyi voittokulku. Sinuhe edistyy verkkaista vauhtia. Voisin lukea sitä nopeamminkin, mutta tietokone kiilaa edelle. Olen päässyt siinä Kuudenteen kirjaan asti. Kirja on mielenkiintoinen, mutta Neferneferneferin kohdalla olisin halunnut ravistaa Sinuhea ja huutaa päin naamaa, miten järjettömiä hänen tekonsa ovat.

Aloitin eilen uuden kirjan, siitä päivityksen otsikko. Kaari Utrion Tuulihaukka, jatkoa Vaskilinnulle. Pidin kovasti Vaskilinnusta, joten ajattelin lukea Terhenin ja Eirikin pojan seikkailuista. Olen aikaisemmin lukenut Utriota ja suositellut sitä kavereilleni lähinnä sen romantiikan takia. Tuulihaukka on pitkä kirja, monta sataa sivua, mutta hyvin kevyttä luettavaa. Sitä vain ei voi raahata harmikseni kouluun.

Luettua on tullut myös Zorron tarinaa. Sillä on hyvä nollata aivot välituntien aikana. Kaverini ei tajua, miten saatoin mennä niin alas, että luen jotain kirjaa Zorrosta. Minä nyt luen kaikenlasta ja se on toisaalta huvittavaa nähdä ihmisten reaktiot, jos lukee jotain hiemankin erikoista.

Tuli siitä mieleeni, miten viime vuoden lopulla luin Kurt Vonnegutin Teurastamo 5. Pidin kirjasta. Sopivan omituinen minulle. Jan Guilloun Pahuudesta lukemia katkelmia kaverini eivät pystyneet kuuntelemaan. Se kirja on yksi raaimmista, joita olen elämäni aikana lukenut.

Luultavasti menee seuraavalle viikonlopulle, ennen kuin uusi päivitys tulee. Jos silloin olisin saanut luettua jotain vihdoinkin loppuun.