Tämä viikko, niin, ei ole kuin kolme päivää ja sitten jälleen vapaata. En valita, sillä tällaiset tyngät viikot ovat ihania.

Niin, Dante ei edisty kyllä yhtään. En edes muista, mihin jäin siinä kiinni. No, olen kyllä kysellyt kyseiseltä opettajalta ensimmäistä kokoontumispäivää, mutta ei heilläkään ole kuulema vielä kunnolla aikaa. Nyt vain odottelen hermostuneena, koska kutsu käy.

Ihanalla neljän päivän vapaallani ehdin lukaista Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoita-teoksen. Kuvittelin tyystin siinä menevän monta viikkoa. Kirjan paksuus kyllä hämäsi hieman, sillä luin sen kolmessa päivässä.

Se oli mielenkiintoinen opus, sillä siitä sain vain lisää vahvistusta olettamukseeni, ettei ihminen muutu. Samoille asioille kirjassa naurettiin kuin nykymaailmassakin. Varsin hauskoja olivat tarinat, joissa vanhempi mies ottaa vaimokseen itseään paljon nuoremman naisen(tytön) ja tämä vaimo sitten yrittää tavata rakastajaansa, joka yleensä on naisen kanssa samanikäinen, aika mielikuvituksellisin keinoin.

Erityisesti minulle jäi mieleen Bathin rouvan ja Ritarin tarinat. Ritarin tarinassa kiisteltiin, mistäpä muusta, kuin naisesta. Bathin rouvan tarina taas sijoittui kuningas Arthurin aikaan(jos me pidämme sitä kaukaisena juttuna, miten sitten 1300-luvulla?). Se kertoo ritarista, joka joutuu ottamaan selvää, mitä nainen halajaa eniten.

Välistä opus oli uuvuttava, sillä kesken tarinan joku saattoi tarinassa kertoa omaa tarinaa. Kiertoilmausten käyttö oli oikein mainiota ja aion ottaa muutamia niistä käyttööni.