Marvolon kirjahylly

Tervehdys jälleen

2012-12-06T02:41:00+02:00

Viimeiset kuukaudet on ollut jännän jännättömiä. Lukeminen on jäänyt aika hataralle pohjalle muiden kilpailevien ajanvietetapojen takia (fanfictio mainittakoon yhtenä).

Huomasin jälleen tänään, että luen yht'aikaa suunnilleen puolen tusinaa kirjaa. En ole päässyt siitä tavasta eroon millään. Olin ilmeisesti kirjoittanut keväämmällä jotain ajatuksia silloin lukemistani kirjoista. Julkaisempa ne nyt.

"Rikoksen ja rangaistuksen sain luettua. Mikä kirja! Loppu erityisesti jäi mieleen kiertelemään, kun en voinut olla pohtimatta Raskolnikovin ja Sonjan suhdetta. Erityisesti Sonjan motiiveja. Dostojevski ei pahemmin antanut ymmärtää, oliko heidän välillään mitään romanttista meneillään. Kuvitelma romanssista on voinut hyvinkin vain muodostua lukijan aivoissa. Oliko kaiken takana kuitenkin vain kristillinen rakkaus? Sonja vaikutti hartaalta kristityltä. Oliko lopun tapahtumat vain esimerkki miten kristillinen rakkaus toimisi? Silti näin tavalliselta tallaajalta tuntuisi oudolta, jos joku tekisi kuten Sonja kirjan lopussa. Kaiken sen ilman romanttisen rakkauden motiivia.

Kahlasin läpi myös J.M. Untinen-Auel'in Luolakarhun klaanin. Teos ei pahemmin säväyttänyt. Pikemminkin ärsyynnyin päähenkilöön. Sarjassa on monta osaa, joita tuskin lähden lukemaan. Jotenkin aavistelen sarjan päättyvän onnellisesti. Onnelliset loput ovat alkaneet ärsyttää. Elämää kyynisyyden lasien läpi, jey!

Hanna Haurun Utopia eli erään kylän tarina oli lyhyt. Todella lyhyt ja sitäkin hurmaavampi kirja. Valitsin kirjan ihan otsikon takia. En voi vastustaa kirjoja utopia-sanan komeillessa kannessa. Äitini luki myös sen ja osasi paljon paremmin luonnehtia sitä. Hän piti kirjaa "pakinamaisena". Äitini rakastaa vanhojen pakinoiden lukemista. Jos ei jaksa lukea kovin paksuja kirjoja, suositten tätä suuresti.

Sitten Nälkäpeli by Suzanne Collins. Idea hyvä, rakastan karmivia tulevaisuuden kuvitelmia yli kaiken. Odotin väkivaltakohtausten olevan raaempia ja enemmän kuvailua sisältäviä. Pahuuden jälkeen kaikki lukemani väkivaltakuvaukset ovat tuntuneet jotenkin laimeilta. Luin kirjan koeviikolla. Sitä oli vain yksinkertaisesti pakko lukea. Vaikuttiko sitten siihen toisena lukivaihtoehtona olleet oppikirjat? Jääköön se mysteeriksi.

Helena Wariksen Sudenlapset sain loppuun eilen. En olisi halunnut sen loppuvan niin pian! Kirjasta voi sanoa kuin WAU. Waris osaa luoda kirjoissaan taianomaisen maailman. Lopun tapahtumat eivät järkyttäneet. Sen verran on tullut luettua fanfictiota."

Tässä jaksossa alkoi äikkä 5-kurssi ja siinä pitää lukea vanha sekä moderni klassikko. Valitsin Molièren Saituri :n sekä Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Bulgakov on ollut jo monta kuukautta suunnitelmissa lukea uudestaan. Se on vain niin mahtava! Oli jo silloin puolitoista vuotta sitten.

Mutta, pitemmittä puheitta, taidan lähteä tästä kirjoittamaan jotain. Ja muuten, hyvää itsenäisyyspäivää!

Dostojevskin kanssa bussi nro 3:ssa

2012-04-21T19:54:01+03:00

Kyllä, sain aloitettua Rikoksen ja rangaistuksen samana iltana Anna Kareninan päättämisestä. Mikä kirja! Luen sitä innoissani kaikkialla, missä on mahdollisuus istahtaa viideksi minuutiksi (aina en edes istu). Erään kaverini sanoin, olen aivan "höpönä" siihen. Ihanan erilaista verrattuna Jumalaiseen näytelmään. Sitä ei viitsinyt kantaa bussissa, mutta Dostojevskin kanssa haluan istua bussissa ja unohtaa ympärillä tungeksivat ihmismassat. Siihen maailmaan on niin ihana sukeltaa. Anna Kareninaan verrattuna miljöö on hyvin erilainen, mitä nyt parin sadan sivun lukemiselta voin päätellä. Jos sen saisi luettua toukokuuhun mennessä, voisi sen jälkeen siirtyä muihin venäläisiin kirjoihin. Jos sitä pitäisi venäläisen kirjallisuuden kesän.

Päivityksestä tuli kyllä aika ihkutus-painotteinen : D

Leo Tolstoi: Anna Karenina

2012-04-08T21:09:01+03:00

*vetää syvään henkeä*
Oli melkoinen rupeama, täytyy sanoa. 999 sivua Tolstoita suunnilleen neljässä kuukaudessa. Olin ensimmäinen perheessä, joka tämän sai luettua kannesta kanteen.

Mutta itse kirjaan.

Anna Karenina kertoo useamman yläluokkalaisen venäläisperheen elämästä. Näiden perheiden elämät eivät todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista vaan pinnan alla ja julkisestikin kytee mustasukkaisuutta, katkeruutta, vihaa, mutta myöskin positiivisempia tunteita. Kuten Tolstoin ensimmäiset sanat kirjassa mainitsevat "kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." Pinnalla ovat Karenin, Oblonskin(kirja alkaa kuvauksella heidän perhe-elämästään) ja Levinin perheiden arki. Luulin ennen kirjan lukemista koko opuksen käsittelevän Annan ja Vronskin suhdetta, mutta se ei ole kuitenkaan aina päällimmäisenä aiheena hahmojen puheissa. Toinen kirjan pääpari on Kitty ja Levin, joihin kiinnyin erityisen paljon.

Pysähdyin monesti hämmästelemään, miten moniulotteisesti Tolstoi kirjan on kirjoittanut. Monet näkökulmat kiehtoivat minua. Yksityiskohtaisesti kirjoitettu teksti toi mieleen Sinuhe egyptiläisen, josta myös pidin erityisesti. Sen voi sanoa olevan myös haitaksi, jos lukija on kärsimätön ja haluaa toimintaa olevan vähän väliä. Erityisesti mieleeni painui kuvaus Kittyn ja Levinin häistä. Olisi mahtavaa päästä ortodoksihäihin sen kuvauksen perusteella, luterilainen vihkimiskaava on kovin tylsä sen perusteella. Huomasin myös monissa kohdissa, kuten Kittyn ja Levinin häissä, miten ihminen ei muutu. Häissä vieraat kuiskuttelivat meidän ajallemmekin tavanomaisista asioista, kuten morsiammen ulkonäöstä ja vastaavasta. Eräs toinen kohta kirjan alussa sai minut nauramaan ääneen, kun Levin tai joku hänen ystävistään huomautti "kansan olevan uudistuksia vastaan." Tuli mieleen nykyajan muotisana "muutosvastaisuus". Sitä on ilmeisesti ollut liikkeellä jo kauan : D

Onneksi kirja ei päättynyt kaikkien suhteen onnellisesti ja vältti sillä tavoin turhan imelyyden. Se on kyllä henkilökohtainen mielipiteeni, sillä olen alkanut vihata onnellisia loppuja. Kyyninen? Eihän oikea elämäkään lopu ja jatku onnellisesti.

Nyt minulla jatkuukin sitten venäläisen kirjallisuuden kuukaudet. Seuraavaksi aloitan Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen lukudiplomiin.

Helvetissä Danten kanssa ja ilman

2012-03-16T21:50:01+02:00

Jumalainen näytelmä ei ole edistynyt yhtään. Ensi viikon keskiviikkona on käsittely siitä ja lukematta on nelisenkymmentä sivua. Lisäksi äikän tehtävät painaa päälle ja koeviikko lähestyy uhkaavasti. Kemia ja matikka menevät valonnopeudella ohi eikä laiskoihin aivoihin ota tarttuakseen mitään. Ärsyttää.

Luin Wilden De profundiksen. En ymmärrä, miten siinä saattoi mennä kolme kuukautta! Sen kirjan luettuani käsitykseni Bosiesta muuttui tyystin eikä yhtään positiivisempaan suuntaan. Suosittelen Wilde-faneille sitä, jos ei aiemmin ole teokseen tutustunut. De profundishan on yksi pitkä, katkera kirje, jonka Wilde aikoi lähettää Bosielle vankilasta.
Wilde-teemasta en ole päässyt, sillä lainasin kirjastosta Telenyn. Kaverini luki sen alle 15-kesäisenä yrittäen piilotella sitä vanhemmiltaan. Piilottelen sitä myös, vaikka ei kai minulla siihen mitään syytä olis, melkein täysikäinen kun olen. Ajatus kuitenki hirvittää jo tarpeeksi. Kaveri sanoi sen olevan pelkkää pornoa koko kirja ja voin vahvistaa sen. Ei se järkytä oikeastaan. Ficeissä on tullut luettua kaikenlaista : D

Anna Karenina on edistynyt jo sivulle 700 ja risat! Toivon saavani sen loppuun ennen kuin lukudiplomissa tulee vuoroon Rikos ja rangaistus, ettei mene kaksi kirjaa sekaisin. Vaikka mitä se ennenkään on haitannut?

Kävin pitkästä aikaa kirjakaupassa keskiviikkona. Mukaan tarttui John le Carrén Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja. Olisi ollut hauska nähdä se elokuvissa kaverin kanssa, mutta tähän tuppukylään ei se ilmaantunut! Vielä niin paljon hyviä näyttelijöitä! Kansainvälinen kaupunki. Juuba juu... Sain pokkariin käytettyä jonkin kirjakaupan kupongin.

Ilta kuuluukin ficin seurassa.

Yöllinen päivitys

2012-01-21T00:17:01+02:00

Viimeiset viikot ovat menneet nopeasti. Lukio-opinnot vievät aikaa liikaa. Kuitenkin olen siinä välissä ehtinyt aloittaa lukemaan Hans-Ulrich Horsterin kirjaa Lapsi 312. Vaikuttaa mielenkiintoiselta eikä ole kovinkaan paksu.

Jaksoin tänään vihdoin käväistä divarissa ja löysin kaksi Wodehousen kirjaa (ei Jeevesiä): Vaikeasti valloitettu ja Sukkela Sam. Voisin aloittaa Wodehousen kirjojen keräilyn, sillä niitähän riittää! Onneksi hän oli tuottelias kirjailija. Säästän kirjat angstaaviin päiviin. Ne saavat hymyn huulille.

Myös Wilden De profundista on tullut luettua pieninä annoksina lähinnä iltapalaksi. Bosie on ruvennut ärsyttämään.

"Toivon uuden vuoden tuovan paljon ihania kirjoja eteen!"

2012-01-07T02:32:01+02:00

Vuosi vaihtui ja maailmanloppu lähestyy...

Se vain olisi todella hyvä syy lukea pelkästään loppuvuosi. Vaikka se ei tulisikaan, aion lukea.

Viime vuoden kirjarunsaus syntyi aikalailla Viisikoiden ja Jääkansan takia. Ne kun olivat nopeasti luettavia muutaman sadan sivun mittaisia "välipaloja".

Anna Kareninaa olen lukenut toista viikkoa huomattavan aktiivisesti. Jos olisin tiennyt sen olevan näin jännittävä opus, olisin tarttunut siihen aiemmin suuremmalla innolla. Piti vain antaa mahdollisuus! Venäläiseen kirjallisuuten ihmisillä on kai jonkinlainen ennakkoluulo: "Se on pitkäpiimäistä,tylsää..." EI TODELLAKAAN! Kyllä tylsiä kirjoja löytyy kaikista maista. Minulle on muodostunut venäläisestä kirjallisuudesta viime aikoina hyvin positiivinen kuva. Kirjat voivat olla pitkiä, mutta ne (ainakin Anna Kareninassa) paneutuvat henkilöihin ja asioihin. Nyt kirjallisuuteen tutustuttuani olen alkanut taas miettiä vakavissani ottavani venäjästä kursseja lisää lukiossa.

Jumalainen näytelmä ei ole edistynyt sivuakaan. Laiskuus vai Anna Karenina? Se onkin hyvä kysymys.

Pitäisi aloittaa Seitsemän veljestä. Vaikka luinkin sen kesällä, kai sen voisi selata ainakin läpi. Siitä tulee jotain tehtäviä. Tiedä sitten minkälaisia.

Vuoden 2011 luetut kirjat sekä novellit

2012-01-07T02:10:01+02:00

Siis kirja-&novellilistaa viime vuoden lukemisistani.

Kirjat

Sting

Kuin särkynyttä musiikkia

Jane Austen

Kasvattitytön tarina

Susan Kay

Phantom (aivan ihana kirja phanaatikon mielestä :D)

Jan Guillou

Pahuus

Veijo Meri

Manillaköysi

Henrik Ibsen

Nukkekoti

P.G.Wodehouse

Antaa Psmithin hoitaa

Timo K.Mukka

Maa on syntinen laulu
Tabu

Isabel Allende

Zorron tarina

Kaari Utrio

Tuulihaukka

Mika Waltari

Sinuhe egyptiläinen

Paulo Coelho

Voittaja on yksin
Veronika päättää kuolla

Vladimir Nabokov

Lolita

Helena Waris

Uniin piirretty polku

Barbara Ehrenreich

Nälkäpalkalla

H.G.Wells

Maailmojen sota

Ugo DiFonte

Maistaja

Tuula Pelttari

Anuba, jumalten tytär

Mihail Bulgakov

Saatana saapuu Moskovaan (yksi suosikkikirjoistani)

Louisa M.Alcott

Pikku naisia

Erno Paasilinna

Timo K. Mukka

Enid Blyton

Viisikko-sarja (21 kpl)

L.M.Montgomery

Pieni runotyttö (rakastuin kirjaan tyystin)

Douglas Adams (tuli uusi suosikkikirjailijani Linnunradan käsikirja liftareille-kirjan kautta)

Sielun pitkä pimeä teehetki
Maailmanlopun ravintola

Jonathan Swift

Ohjeita palvelusväelle

Aleksis Kivi

Seitsemän veljestä

Margit Sandemo

Jääkansan tarina, 25 ensimmäistä kirjaa

Arto Paasilinna

Jäniksen vuosi

Chris Campion

Police

J.R.R.Tolkien

Húrinin lasten tarina

Susan Krinard

Ylpeys ja ennakkoaavistus

Colleen Gleason

Neito vampyyrilinnassa

Geoffrey Chaucer

Canterburyn tarinoita

John Ajvide Lindqvist

Kultatukka,tähtönen

Alivaltiosihteeri

Virallisten vuorten gorillat
Viralliset ja rohkeat

Novellit

Timo K. Mukka

Sankarihymni

Oscar Wilde

Onnellinen prinssi
Satakieli ja ruusu
Itsekäs jättiläinen
Uskollinen ystävä
Merkittävä raketti
Nuori kuningas
Espanjan prinsessan syntymäpäivä
Kalastaja ja hänen sielunsa
Tähtilapsi

Edgar Allan Poe

Paholainen kellotornissa
Kuningas Rutto
Huijaus
Keijun saari
Ilmapalloankka
Ennenaikainen hautaaminen
Älä lyö pirun kanssa vetoa
Kolme sunnuntaita viikossa
Monoksen ja Unan vuoropuhelu
Mystifikaatio
Hiljaisuus - faabeli
Morella
Leijonan elämää

Yhteensä luettuja kirjoja oli 80 ja novelleja 24.

Itsenäisyyspäivä pyhiinvaeltajien matkassa

2011-12-07T14:42:01+02:00

Tämä viikko, niin, ei ole kuin kolme päivää ja sitten jälleen vapaata. En valita, sillä tällaiset tyngät viikot ovat ihania.

Niin, Dante ei edisty kyllä yhtään. En edes muista, mihin jäin siinä kiinni. No, olen kyllä kysellyt kyseiseltä opettajalta ensimmäistä kokoontumispäivää, mutta ei heilläkään ole kuulema vielä kunnolla aikaa. Nyt vain odottelen hermostuneena, koska kutsu käy.

Ihanalla neljän päivän vapaallani ehdin lukaista Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoita-teoksen. Kuvittelin tyystin siinä menevän monta viikkoa. Kirjan paksuus kyllä hämäsi hieman, sillä luin sen kolmessa päivässä.

Se oli mielenkiintoinen opus, sillä siitä sain vain lisää vahvistusta olettamukseeni, ettei ihminen muutu. Samoille asioille kirjassa naurettiin kuin nykymaailmassakin. Varsin hauskoja olivat tarinat, joissa vanhempi mies ottaa vaimokseen itseään paljon nuoremman naisen(tytön) ja tämä vaimo sitten yrittää tavata rakastajaansa, joka yleensä on naisen kanssa samanikäinen, aika mielikuvituksellisin keinoin.

Erityisesti minulle jäi mieleen Bathin rouvan ja Ritarin tarinat. Ritarin tarinassa kiisteltiin, mistäpä muusta, kuin naisesta. Bathin rouvan tarina taas sijoittui kuningas Arthurin aikaan(jos me pidämme sitä kaukaisena juttuna, miten sitten 1300-luvulla?). Se kertoo ritarista, joka joutuu ottamaan selvää, mitä nainen halajaa eniten.

Välistä opus oli uuvuttava, sillä kesken tarinan joku saattoi tarinassa kertoa omaa tarinaa. Kiertoilmausten käyttö oli oikein mainiota ja aion ottaa muutamia niistä käyttööni.

"Ahkera" kokeisiin lukija tunnustautuu elävänsä

2011-11-20T01:43:01+02:00

Suoraan sanoen: lukeminen ei ole ollut pitkiin aikoihin päällimmäisenä mielessä.

Kolme sanakoetta viikossa ja läksyt päälle imevät muutekin vähissä olevat mehut.Mitään mieltä kohottavaa en ole lukenut.Wodehousen Jeeves-sarjaa lähinnä.Se on sopivan kevyttä ja irrottaa mielen pois opiskeluista.Wodehousen tuotantoa lukee mielellään.

Lukemattomien kirjojen kasa ei ole pienentynyt.Pikemminkin se on kasvanut jälleen Jeevesin myötä.

Odotan kovin innolla joulua.Toivoin puolisen tusinaa uutta kirjaa (ihan kuin ei olisi tarpeeksi jo ennestään) ja paria levyä muun muassa. Listassa oli esimerkiksi John Ajvide Lindqvistin uusin suomennettu teos Kultatukka,tähtönen.

Oli lyhyt ja ytimekäs päivitys :D

Helvetissä ja Keski-Maassa unohtamatta Lontoota!

2011-10-09T22:27:01+03:00

Otsikko antaa oikein hyvän kuvan viimeisistä lukemisistani. Danten Jumalaisen näytelmän Helvetti-osan kanssa olen viettänyt muutamia iltoja. "Kevyttä iltalukemista", voisi Hermione sanoa. Ei siinä mitään. Kirja vaikuttaa kierolla tavalla mielenkiintoiselta. Neljännellä piirillä olen menossa. :D

Tämän viikonlopun aikana olen lukenut todella urakalla Forsytein taruja sekä Húrinin lasten tarinaa. Edellä mainitun saan varmaan loppuun tänään, kun jäljellä ei ole kuin 50 sivua. Sillä on kyllä kiire, kun laina loppuu tiistaina.

Forsytein suvun vaiheita luin sadan sivun verran lauantaina. Kumma juttu, sillä viimeisen vuoden ajan se tuntui etenevän kovin tahmeasti. Sitten iski "inspiraatio". Saan sen kyllä päätökseen, sillä parin viikon päästä on syysloma.

Yritän "tyhjentää" kesken jääneiden kirjojen kasaa, sillä laskin, että kirjallisuusdiplomia suorittaessa pitää lukea kuusi kirjaa vuodessa. No, muutamassa kyllä oikaisin hieman, sillä olen lukenut ne aiemmin. Kylläkin viihdetarkoitukseen, mutta silti. Hobitin voisi lukea uudestaan ennen elokuvan ilmestymistä. Voidaan jutella Sabeen kanssa siitä.

Uusi Nuori Voima tulee marraskuussa. Sitä innolla odottaen ja Keski-Maahan palaten!